Pitkän linjan kuntapolitiikkko Matti Mäntylä: ”Vanhus ei voi olla mikään esine, jota siirretään paikasta toiseen kustannussyistä”

Vanhusten asema nykypäivän suomalaisessa yhteiskunnassa on aika heikko, sanoo asian kanssa vuosikymmeniä paininut perussuomalaisten puoluehallituksen jäsen ja Kärkölän Perussuomalaisten puheenjohtaja Matti Mäntylä. Mäntylän mukaan vanhusten kohtelussa voidaan puhua jopa laillistetusta heitteillejätöstä.

10. kauden kunnanvaltuutettu Matti Mäntylä Kärkölästä pitää pahana virheenä sitä, kun aikoinaan suomalaisessa yhteiskunnassa päätettiin perinteiset vanhainkodit ajaa alas ja lakkauttaa. Mäntylä toivoo, että löytyisi jokin keino, jotta joskus vielä voitaisiin palata takaisin kodinomaisiin vanhainkodin tyyppisiin hoitokoteihin.

– Nythän nämä asiat on siirretty kasvottomille veronkiertäjille ja vanhusten hoitamisesta on tehty bisnestä. Kaikki pienet 6–10 vanhuksen yksityiset yksiköt ajettiin ulkoistusbuumin aikana alas, kun iso yksikkö ei enää antanut asiakkaita pieniin yksiköihin. Kaikki ajettiin alas, niin vanhainkodit kuin pienet yrittäjätkin. Tällä hetkellä kunnat harrastavat laillistettua vanhusten heitteillejättöä, Mäntylä kertoo.

Vanhus ei saa olla kotinsa vanki

Vanhukset on pisteytetty, ja kriteerit palvelutaloihin pääsemiseksi on tehty niin rankoiksi, että vanhusten on tänä päivänä hyvin vaikea päästä palveluasumisen piiriin. Sen sijaan huonokuntoisille vanhuksille tarjotaan kotihoitoa.

– Eihän vanhus voi olla kotinsa vanki. Kotihoito käy asiakkaan luona maksimissaan neljä kertaa päivässä, ja tällä hetkellä Suomessa on kotonaan useita sellaisia vanhuksia, joiden paikka ei missään tapauksessa ole oma koti, vaan auttavien käsien tulisi olla saatavilla ympäri vuorokauden. On hyvä, että kotona pystyy asumaan ja olemaan niin kauan kuin siellä pärjää, mutta siinä tulee se raja vastaan. Vanhus ei voi olla mikään esine, jota siirretään paikasta toiseen kustannussyistä, Mäntylä sanoo.

Inhimillisyys jäänyt säästämisen jalkoihin

Koska vanhuspalvelut on ulkoistettu, eivät kunnat pääse itse myöskään vaikuttamaan vanhusten asioihin. Monissa yksiköissä vanhuksia ei edes hoideta inhimillisesti, vaan joka asiasta säästetään ja hoitajat joutuvat siivoamaan, keittämään ja tekemään kaikenlaista muuta, minkä ei hoitajien tehtäviin pitäisi edes kuulua.

– Tarkoitukseni ei ole syyllistää näitä yrityksiä, jotka vanhuksia tänä päivänä hoitavat, mutta homman pitäisi olla pikkuisen ihmisläheisempää kuin mitä se tällä hetkellä on, Mäntylä pohtii.

Vanhustenhoidon kriteerit yhtenäistettävä

Tässä tilanteessa, kun melkein kaikki on yksityistetty isoille toimijoille, on vaikea peruuttaa tehtyjä päätöksiä ja palata takaisin kohti inhimillisempää vanhuspalvelua. Ainoa asia, mihin poliitikoilla vielä on mahdollisuuksia vaikuttaa, olisi pyrkiä saamaan vanhustenhoitoa koskevat kriteerit maanlaajuisesti yhtenäisiksi.

– Nythän jokainen kunta tulkitsee omaishoidontukeakin omalla tavallaan. Jossain päin Suomea saattavat omaishoidon tuen kriteerit olla vähän löysemmätkin, täällä Päijät-Hämeessä ne ovat äärettömän tiukat, Mäntylä mainitsee.

– Olen viimeiset 20 vuotta näistä asioista saarnannut, mutta ei se paljon auta, kun nämä asiat ovat vähän isommissa käsissä. Silti nukun yöni paremmin, jos ainakin yritän saada aikaan parannuksia sen verran, mitä nyt yksi ihminen voi tehdä.

Pienen ihmisen puolustaja

Kymmenettä kauttaan kunnanvaltuustossa istuvalla Mäntylällä on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus sosiaalipuolen asioista. Mäntylä siirtyi aikoinaan SMP:stä perussuomalaisiin eikä ole ikinä ollut missään muussa puolueessa. Hän ei ole koskaan unohtanut niitä asioita, joita haluaa edustaa, eli vähän köyhempää kansaa ja ihmisiä, joilla on todellinen hätä.

– Tunnen olevani melkein kuin juristi, koska puolustaessani ihmisiä joudun vetoamaan lakiin ja sen tulkintoihin. Lakia voi tulkita myös asiakkaan edun mukaisesti. Olen auttanut ihmisiä parhaani mukaan sen mitä pystyn auttamaan ja tehnyt Kelaankin erilaisia oikaisuvaatimuksia ihmisten puolesta. Olen hiukan ylpeä siitä, että olen muutaman sellaisen valituksen jopa onnistunut voittamaan.

– Pieni ihminen on aina hiukan huonossa asemassa, jos hän lähtee yhteiskunnalta peräämään oikeuksiaan. Siellä on vastassa juristiarmeija, joka työkseen tulkitsee lakia tiukimman mukaan. Silloin varsinkin vanhukset ovat heikoilla, Mäntylä kertoo.

”Yhden asian liike”

Erilaisissa ylikunnallisissa tehtävissä toimiessaan Mäntylää on usein haukuttu ”yhden asian liikkeeksi”, kun hän koko ajan jaksaa pitää esillä vanhusten asemaa. Mäntylä myöntää, että näin voidaan toki sanoa, mutta toisin kuin monilla muilla yhteiskunnan tukea tarvitsevilla ihmisillä ei vanhuksilla välttämättä ole ketään, joka heitä puolustaisi ja auttaisi taistelussa byrokratiaa vastaan.

– Olen nähnyt, miten vanhusten tilanne on viimeiset kaksikymmentä vuotta mennyt koko ajan vain huonommaksi. Olen tutustunut vanhuksiin ja kuunnellut heidän murheitaan välillä tippa silmässä, mutta kun mitään ei mahda. On iso tie, että saat sitä mitä tarvitsisit. Mielestäni kunnissa pitäisi olla joku sellainen ihminen, jonka pääasiallinen tehtävä olisi auttaa vanhuksia, tehdä oikaisuvaatimuksia heidän puolestaan ja niin edelleen, Mäntylä sanoo.