Julkilausuma, Hämeen piirin syyskokous 2016

SADAN VUODEN ODOTUS

Satavuotiaalla Suomella on tarina.

Se voisi olla tarina hairahduksista, jotka johtivat sisällissotaan. Tai tarina uudesta kukoistuksesta, joka päättyi lamaan. Tarina aikuistumiskamppailusta, jossa 97000 suomalaista menetti henkensä. Tarina kylmästä kaudesta, joka päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen ja lamaan. Se voisi olla tarina liittymisestä Euroopan unioniin, integraatiohuuma rinnassa, ja syöksymisestä ennen näkemättömään lamaan.

Se ei saa olla tarina ikuisesti alemmuudentuntoisesta EU-mallioppilaasta!

Tarinan opetus voisi olla, että jokaisen huumaavan hetken jälkeen on aina seurannut pitkä masennuksen kausi.

Suomi on lapsi. Suomi ei ole oppinut olemaan ilman isäntää, holhoajaa.

Pitää katsoa, mitä Ruotsi tekee. Pitää katsoa, mitä Venäjä tekee. Pitää odottaa, mitä EU käskee. Jos Suomi tekee kiltisti mitä käsketään, hyväksytäänhän Suomi varmasti leikkiin? Näin Suomi kuvittelee olevansa tasavertainen muiden kanssa.

Tasavertainen voi olla vain tasavertaisten kanssa. Perussuomalaisten Suomi ei kaipaa holhousta. Osaamme päättää itse. Osaamme olla itsenäisiä.

Vanhat, sivistyneet EU-maat ovat itsenäisiä. Ne ovat olleet omatahtoisia myös muiden vallan alla, ja ne muistavat pitkälle taaksepäin. Nyt, toimiessaan muiden rinnalla, ne tekevät itsenäisiä ratkaisuja. Ne ymmärtävät; oma maa ensin, sitten vasta muut.

Aivan kuin yhteiskunnalliset muutokset pakottaisivat Suomen määrittelemään itsensä uudelleen. Vanha Suomi ja suomalaisuus ei enää kelpaakaan. Täytyy olla EU-Suomi, globaali Suomi, monikulttuurinen Suomi, Nokia-Suomi ja lama-Suomi. Aivan kuin aloittaisimme historiamme aina alusta.

Suomi syntyi 99 vuotta sitten. Suomalaisuus on vielä vanhempaa. Itsenäinen Suomi on kaunis käsite, jota heitellään ympäriinsä. Hämäläisten perussuomalaisten mielestä itsenäisyyden tulisi olla toimintatapa ja ylin päämäärä. Sen pitäisi olla muistisääntö joka päätöksen takana.

Kohta on takana sata vuotta Suomea. Kuinka kauan jaksamme vielä odottaa itsenäisyyttä?