Ranne: On seurausten aika

Aluevaalit on pidetty ja sote-uudistuksessa siirrytään toimeenpanovaiheeseen. Seuraava tärkeä vaihe on, kun aluevaltuustot lähes ensitöikseen hyväksyvät hallintosäännöt, joissa valta ja vastuu jaetaan virkakoneistolle ja luottamuselimille. Kun kuuntelee valmistelun väliaikaista virkajohtoa eri alueilla, vaikuttaa uhkaavasti siltä, että varomattomat aluevaltuustot tulevat luovuttamaan vähäisenkin toiminnallisen ohjausmahdollisuutensa täysin virkajohdolle. Jos virkajohtoiset organisaatiot eivät halua parantaa vaikuttavuuttaan ja hallita kustannuksiaan, ne eivät sitä tee. Sanovat poliitikot mitä hyvänsä.

Julkisuudessa on oltu huolissaan kansanedustajien kaksois- ja kolmoisrooleista heidän pyrkiessään myös hyvinvointialueiden päätöksentekoon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että merkittävä osa valituista on siviiliammatiltaan sote-ammattilaisia.

SOTE-UUDISTUKSEN keskiössä on raha. Puhuttaessa mahdollisista esteellisyyksistä, kansanedustajat edustanevat enemmän rahoittajan näkökulmaa. Sote-ammattilaiset taas edustanevat enemmän rahojen käyttäjän näkökulmaa. Jokainen voi arvioida kummassa tilanteessa ollaan lähempänä jääviyttä. Myös kunnanhallitusten jäsenten jääviys tulee vastaan monessa tilanteessa. Kaikkien on oltava tarkkana.

Nyt toteutettava sote-uudistus ei tule helpottamaan, vaan pahentamaan julkisen talouden kestävyysvajetta. Ja kun puhutaan rahasta eli julkisten varojen käytöstä, on kuluva vaalikausi ollut aikamoinen järkytys – miten hallituksen kaikki aivoitukset maksetaan tulevaisuudessa? Hallitus on käynnistänyt tai kiihdyttänyt lukuisia kielteisiä kehityskulkuja, keskeisimpänä älyttömällä aikataululla toteutettava vihreä siirtymä. Velkaantuminen jatkuu samalla, kun kansalaisten erilaisten verojen, maksujen ja elinkustannusten nousu kiihtyy. Yhdistelmä on mahdoton.

Vastapainoksi hallitus ei ole käynnistänyt mitään, mikä alentaisi kansalaisten elinkustannuksia tai korjaisi julkisen talouden kestävyysvajetta millään aikavälillä. Pahempaa on, ettei hallituksella ole edes suunnitelmaa kestävyysvajeen korjaamiseksi.

Pahinta on, ettei hallitus kuuntele, kun esimerkiksi valtionvarainministeriö, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT tai viimeisimpänä Talouspolitiikan arviointineuvosto kiinnittävät asiaan huomiota. Tietoa olisi tarjolla, mutta hallituksen toimintaa ei lupauksista huolimatta ohjaa tieto vaan ideologia.

JULKISTEN MENOJEN rakennetta on pakko muuttaa. Julkisen talouden suurin ongelma eivät ole tulonsiirrot vähäosaisimmille, vaan itse hallintokoneiston huono tuottavuus ja liian suuri koko suhteessa yksityissektoriin. Sama julkinen palvelutuotos on kansainvälisen vertailun valossakin mahdollista saada aikaan paljon pienemmillä ­menoilla.

KYSE EI OLE siitä, että julkisen sektorin työntekijöiden selkänahasta pitäisi saada enemmän irti. Kyse on siitä, että luovutaan suomalaisten hyvinvoinnin kannalta epäoleellisista ja vahingollisista toiminnoista ja menoista. Kyse on siitä, että julkisen sektorin ammattilaisten on saatava keskittyä työssään oleelliseen, kuten kansanterveyden ja kansantalouden kohentamiseen. Heitä ei saa pitää suunnittelemassa, koordinoimassa, toteuttamassa, valvomassa ja raportoimassa tehottomia palveluprosesseja, joita ei pitäisi tehdä ollenkaan, tai jotka voisi automatisoida tai tehdä paljon helpommin.

Tämä kaikki koskee myös sote-uudistusta.

Vallan saaneilla puolueilla on nyt näytön paikka.

Kirjoittaja on hämäläinen kansanedustaja Lulu Ranne (ps.).

Kirjoitus julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 30.1.2022.